No moi! Oltiin tuossa viime vkloppuna Taivalkoskella, ukon kotimökillä. On viime käynnistä siellä jo kulunut tovi, ja piti lähteä kattoon kuinka se Jätkä oli kasvanut paljon. Sehän oli jo melkein mun kokoinen, ei paljon jäänyt enää korkeudessa..Paremmin se nyt leikkikin mun kans ku viimeks ku oli vasta niin pentu silloin. Nyt sillä tuntui olevan virtaa enemmän ku laki sallii. Mun piti välillä mennä komentaan sitä ku se hyppi mun ukon ja mamman syliin ja meinas maistaa niitä nenästä ja korvasta.. Itse asiassa se kyl kokeili teräviä hampaita minunkin pitkiin korviini, oppinut varmaan Raisalta noita temppuja.. Mutta kyllä se meni kauemmaksi ku vähä ärähti sille.. Vaan mukava kaveri se on, juotiin yhtäaikaa samasta vesikupistakin, kun tuli juostessa jano..=)

Tässä se Jätkä kurkistelee sieltä häkistänsä ku kävimme tervehtimässä sitä

Sulassa sovussa levähdetään hetki, ennenku taas lähdetään painattaan ympäri taloa=)

Isäntä kävi perjantaina tekeen sinne mettään mulle sellaisen verijäljen, pääsin sit lauantaina haisteleen sitä.. Ihan hyvin mä pysyin siinä jäljessä,välillä meinasin poiketa reitiltä, varsinkin ku isäntä oli tehnyt aika pitkän jäljen.. Mutta harjoitus tekee mestarin=)

Sit mä kävin ton verijäljen lisäksi lauantaina spurttailemassa siellä metässä muutenkin.. Isäntä nimittäin lähti ulos ja mun piti jäädä mamman kans sisälle odotteleen ja sit jonkun ajan päästä mamma läks kuljettaan mua remmissä sinne mettään päin, ja sitten yhdessä kohti käski nuuskuttaa maasta isännän hajun (ihan niinku en muuten sitä tietäis=) )päästi remmistä irti ja käski etsiä ukon.. Mä ammuin siitä sit liikenteeseen ku ohjus, paitsi että nokka oli maassa kiinni, että pysyn ukon jäljillä.. Yhden mutkan jälkeen mun piti vaan palata pikkasen takaisinpäin ku rupes huolestuttaan ku mammaa ei näkynytkään enää ku oli jäänyt niin kauas taakse eikä ukkoakaan viel näkynyt.. Mä kävin sit kattoon että tuleehan se mamma sieltä varmasti perässä ja jatkoin sit ukon hakemista.. Vaan isäntä olikin tehnyt tempauksen, mä ihmettelin ku jälki loppui yhtäkkiä siel keskellä mettää ja pyörin siinä ja yritin ettiä että mihin se on tästä mennyt,niin meinas jo loppua toivo.. Sit kuulin jostain ääntä ja nostin turpani siitä tiestä niin isäntä perhana oli noussu hirvitorniin!!! Odottelin ku se tuli alas sieltä, ja muka-tosissani tarrasin sitä housujen lahkeeseen kiinni... Ei sitä tuollai saa toista hämätä...=(

Sit myöhemmin ku vielä leikin pihalla sellaisen uuden tuttavuuden ku Pinja-koiran kans, ja aurinko helotti kuumasti mustaan turkkiini, niin kävin sit viilentymässä siinä viereisessä lammessa.. melkein uin mutta en sit kuitenkaan.. kunhan turkkini kastelin=)

Että semmoinen vkloppu tällä kertaa=)

kesänjatkoja toivottaapi : Muru