Terveppä terve! Taas on hieman kulunut aikaa viime kerrasta ku tänne ollaan kirjoiteltu, joulu on kovaa vauhtia lähestymässä ja nyttenkin, kun mamma tätä kirjoittaapi niin sillä on joulutortut samalla uunissa paistumassa..Pikkuhiljaa touhuilee joulua valmiiksi niin ei sit tuu hirveä kiire..Mullekin on kuulemma tulossa ainakin yksi joulupaketti, kuulin ku ohimennen juttelivat ukon kans tuossa yks kaunis talvipäivä. Joten kai mä olen ihan kiltti sitten ollut.=)

Tämä cockeri ainakin tykkää nyt ku on tullut lunta maahan, niin on mukava leikkiä ja piehtaroida tuolla lumessa. Mamma monesti nauraakin ku kesken lenkin pitää ruveta pyöriin lumihangessa, vaan kun se on yksinkertaisesti niin kivaa. Ja lumipallojen kiinniottaminen se vasta hauskaa onkin, mamma on monena iltana pyöritelly kymmeniä ja taas kymmeniä lumipalloja ja nakellut niitä mulle, niin oon saanut aina ottaa niitä suuhuni ja kuljettaa ympäri pihaa..=)

Mä tuossa tutustuin uuteen kaveriinkin menneenä viikonloppuna. Olin vähä ihmeissäni ku mamma lähti liikenteeseen ja sanoi että hän tuo mulle kaverin tullessani että mitä ihmettä häh..=) Sit se tuli takaisin kaverinsa kans ja sillä oli muksu mukana (ne oon kyllä nähnyt ennenkin) ja sit sellainen pikkuinen bläkkärihauva kans jonka päästivät tuohon pihalle irralleen.. Munhan piti mennä heti kattoon tietty että mikä tämä on ja mitä se mun pihalla tekee..=) Tarkempien tutustelujen ja haistelujen jälkeen tää hauva sit ilmeni ihan pennuksi vielä, oisko jotain about 9 viikkoa ollut pikkuneidillä ikä, ja sitä Pimuksi huutelivat..Mukava neiti oli kyllä, paitsi että aluks se ikisi ja vinku juoksi mua häntä koipien välissä karkuun, ku yritin nuuskutella vähä lähempää..

Sisälle ku mentiin kaffelle ja lämmittelemään välissä, niin se pikkuinen haisteli ensin kämpän tietysti ( ja pissi meidän olkkarin matolle=)) ja sit pistikin kauneusunille meidän sohvan viereen siksi aikaa ku isäntäväki vieraineen joi kaffet ja minä kyttäsin kahvipöydän vieressä josko siltä mukana tulleelta pikkulapselta tippuis mullekin keksinpalanen..

Sit ku mentiin taas takaisin pihalle niin Pimu uskalti ruveta jo vähä leikkimäänkin mun kans, huomas vissiin että mä en oo pienille paha (ja isoille en pärjää=)).. Siinä remuttiin ja juostiin ympäri pihaa, ja se Pimu kävi muka vähä ärisemässäkin mulle välillä, muka yritti olla niin isoa koiraa..=) Mutta eihän se kauan jaksanut leikkiä kun vielä on ihan penska, ja ne sit lähtikin jonkun ajan päästä kotio mutta aikoivat kyllä tulla tällä viikolla uudestaan leikkimään..Mä laitan teille muutaman kuvan tähän kans, niin näette millaisesta pikkuneitistä on kysymys..=)

Mutta ei tässä tällä kertaa muuta ku joulunodotuksia kaikille koiruuksille perheineen, olkaahan kilttejä niin saatte sit isot luut joulupaketista=))

t. Muru

Tässäpä se uus tuttavuus sit on lähikuvassa..

Mä yritin vaihvihkaa nuuskaista sitä aina ohimennessä, tässä vuorossa korvien tarkistus..=)

Peräkanaa kuljetaan meidän pihalla..

Sulassa sovussa uudet ystävykset..